Melko tasan kaksi vuotta sitten Iltalehti otsikoi vapaaottelutapahtumaa koskeneen juttunsa penseästi ”Hakataanko miesmalli yleisön edessä?”. Nyt kyseinen lehti hehkuttaa otsikossaan samaisen miesmallin hirvittäviä voimia. Kahdessa vuodessa ja kahdeksassa oikeassa sekunnissa sattuu paljon. Kyseessä on turkulainen miesmallinakin tunnettu vapaaottelija, joka on kasvanut tähdeksi, jolle meillä ei ole vielä lokeroa. Häneen on vaikea suhtautua, sillä hän ei ole arkkityyppi suomalaisesta menestyjästä. Onko niin, että arkkityyppejämme tulisi päivittää?

Viikonloppuna sattui suomalaisittain jotain suurta. Yllättäen UFC:n Tukhoman iltaan päässyt vapaaottelija Makwan Amirkhani voitti sensaatiomaisella tavalla vastustajansa. Ottelu päättyi vain 8 sekuntia vanhana Makwanin voittoon. Se ei kuitenkaan ole mielestäni sensaatiomaista. Vaan se miten kaiken ryöpytyksen keskeltä nousseesta nuoresta miehestä on kehittymässä mielenkiintoinen ja piinkova urheilijapersoona, joka ei mahdu suomalaisiin arkkityyppeihin. Onko Maku siis suomalainen versio Zlatanista?

Urheilijan tehtävänä on tietenkin voittaa. Kaupallistuneen huippu-urheilun kärjessä ei sekään riitä siitä on amerikkalainen UFC-organisaatio hyvä osoitus. Voitolla pääset jatkoon. Mikäli olet viihdyttävä ei tappiokaan takaa putoamista. Urheilijan menestymiseen vaikuttaa siis yhä enemmän hänen ulosantinsa, persoonansa ja loppupeleissä brändinsä. Mitä legendaarisempi, sitä enemmän urheilja kasvaa arvoa. Urheilun tehtävänä on viihdyttää. Yhä useammassa urheilulajissa on saavutettu haamurajat ja tuloksellisesti kisojen seuraaminen on mielenkiinnotonta. Urheilijabrändien puolesta ollaan vasta iloisesti alkumetreillä.

Vielä jokin aika sitten suomalainen kamppailuyleisö naureskeli Makulle ja naljaili mm. hänen menestykselleen Mr. Finland -kilpailuissa. Kahdeksassa sekunnissa tapahtuu paljon. Kamppailuväkeä ärsyttänyt kuvankaunis mallipoika on nyt kasvava esikuva, johon täytyy osata luoda oma suhde. Poikarakkaudesta ei tarvitse puhua, mutta suhde on luotava. Maku antaa hienoja haastatteluja ja asenne on nöyrän itsevarma. Maku on erilainen kuin me muut ja hänessä on ainesta isoksi tähdeksi. Se tuleeko Makusta vielä Suomen oma Zlatan jää nähtäväksi. Suomalaisen kamppailuväen tulisi nyt istua alas ja ottaa oppia häneltä. Sillä maailmalla menestymiseen ei pelkät jalkalukot riitä. Taakse tarvitaan oikea asenne, markkinoinnin ammattilaiset ja henkinen kantti, joka aidosti pelottaa niin vastustajia kuin fanejakin. Sitä tarvitsee nyt myös Maku. Tukea, taitoa ja yhteisöä, joka työntää koko suomalaista urheilua maailmalle.

Sponsorin näkökulmasta suomalainen urheilija on usein liian tylsä ja tekninen. Sponsorin aitona haluna ei ole näkyä teennäisesti liimattuna tarrana suojattinsa paidassa luoda yhteys edustamansa yrityksen ja suojattinsa yhteiseen matkaan. Matkaan, joka tehdään kuin avioliitto. Yli hyvien ja huonojen aikojen. Sillä vain elämänmakuinen tarina tarraa. Brändeille, jotka osaavat hyödyntää tarinan oikein Maku on mielenkiintoinen mahdollisuus. Ei sisäsiisti suorittaja vaan komea, sanavalmis ja tasapainoinen urheilija, jolta voi odottaa paljon. Myös tuottoa sijoitukselle.