Tässä neuvo kiireisille ihmisille. Tee aina tosissasi, paina täysillä ja lopeta ajallaan. Painijana tiedän, että riskit kasvavat kun tehot laskevat. Pelokas vastusta muistaa ennen ottelua pyytää kevyttä sparria. Niskan päälle päästessään hän äkkiarvaamatta innostuu ja loukkaantumisia syntyy. Vaikka työelämässä loukkaannuttaankin huomaamatta niin liiallinen rauhallisuus on istuminen, se tappaa.

Tapasin tänään innostavan nuoren miehen. Haastattelin häntä työpaikkaan. Minua jäi positiivisesti askarruttamaan hänen asenteensa. Mies toivoi pääsevänsä työpaikkaan, jossa innostava ilmapiiri motivoi yhä kovempiin suorituksiin. Ymmärsin tasan mistä hän puhui. On iso ero työskennellä innostuneen tehokkaasti, kuin tehdä puolivillaisesti töitä ja lopulta paljon tunteja. Valittaa kiirettään ja sitä ettei elämässä ole muuta kuin työtä. Kahdeksassa tunnissa tehdään ihmeitä, jos halutaan.

Nuoresta miehestä oli olennaisempaa tehdä oikeita asioita innostavassa ilmapiirissä ja kovalla sykkeellä. Varsin viisasta ja vie pitkälle. Työpäivän päätteeksi olla tyytyväinen saavutuksiinsa ja innostua aamulla uudestaan. Liian rauhallinen työtahti on kuin yllä kuvattu ottelu. Et hallitse tilannetta vaan tilanne hallitsee aina sinua. Olet aina kohde, et koskaan tekijä.

En missään nimessä kehota ihmisiä tekemään enempää töitä. Vain kovempaa. Kun teet kovaa (lue: tehokkaasti) työtä päivän, olet ylpeä itsestäsi ja nautit saavutuksistasi. Selviät vähemmällä. Kotiin mennessä uhkut tarmoa, olet kiltti lapsille ja rakastava puolisolle. Et naljaileva nahjus, josta orjuuttava kiire on saanut ylivallan. Koita saada viikkoosi pari napakkaa päivää niin alat voida paremmin. Pyydät sitten vaikka pari päivää viikossa lisää vapaata.